Luomiskertomus,
geeniteknologia ja elämän puu
4.6.2000 Kun puhutaan geeneistä, puhutaan elämästä, elollisen luonnon perusteista. Elämän arvoitus on askarruttanut ihmisiä aina ja aikojen kuluessa arvoitusta on lähestytty kulloisillakin keinoilla. Luomiskertomus on ikivanha myytti, joka eri muodoissaan löytyy eri kansoilta. Puhutaanhan Kalevalassakin Sotkan munasta alkusynnyn synnyttäjänä. Missä määrin sitten nykyinen tieteellinen myyttimme geeneistä ja kromosomeista on sopusoinnussa aiemman ymmärryksen kanssa? Yhtymäkohdat ovat hämmästyttävän selkeitä ja konkreettisia.

Alussa oli sana

Raamatussa puhutaan Luomiskertomuksesta. Genesis alkaa ytimekkäästi: "Alussa oli Sana". Tämän päivän tiede voisi täydentää lausetta toteamuksella "... ja se sana oli geeni." Geenithän ovat luomiskertomuksen, evoluution suuren tarinan, sanoja. Elämän arvoitus, elollisen koodikieli, alkoi avautua vasta 1950-luvulla kun Watson, Crick ja Wilkins selvittivät perintötekijöiden tärkeimmän rakenneaineen DNA:n koostumuksen. He löysivät ne kirjaimet, joista luomiskertomus rakentuu.

Kirjaimet ovat emäksiä ja niitä on neljä: A (adeniini), G (guaniini), T (tymiini) ja C (sytosiini). Näiden kirjaimien yhdistelminä syntyvät sitten elämän sanat, eli geenit. Tietokonevertauksena voidaan ajatella, että kromosomit ovat niitä nauhoja, joille neljällä kirjaimella koodataan eri ominaisuuksia tuottavia algoritmeja, geenejä. Elämän kirjan avaamisessa tiede on tällä hetkellä juuri tässä pisteessä. On opittu tunnistamaan kirjaimet ja nyt opitaan sanoja. Mutta entä lauseet? Mitä ovat elämän kirjan lauseet? Entä rakenne, millaisia kappaleita ja lukuja löytyy luomiskertomuksesta? Mikä on Elämän juoni, Suuren Tarinan tarkoitus?

Elämän puu

Tätä osaa arvoituksesta on hyvä lähestyä toisen vanhan elämän myytin kautta. Elämän puu on myös tuttu symboli eri aikakausilta ja eri alueilta. Tiede löysi Elämän puun Darwinin ja evoluutioteorian kautta. Elämän puu on todellinen rakenne neliulotteisessa aika-tila-avaruudessa. Siinä avaruudessa hahmottuvat geenivirrat sukupolvesta toiseen. Jokaisella tällä hetkellä elävällä on omat sukujuurensa aina yhteisiin elämän alkumuotoihin saakka. Elämän puu on perimän haarautuva virta, josta näemme vain puun latvuksen eli ne elolliset olennot, jotka ovat tällä hetkellä olemassa, lajinsa tarinaa synnyttämässä ja edelleen siirtämässä. Elämän puun oksat (lajit) eivät kuitenkaan kehity pelkästään ajassa, vaan myös tilassa, jossakin paikassa. Darwinin luonnonvalinnan teesikin kertoo, että ne lajit menestyvät, jotka ovat soveliaimpia ympäristöihinsä ("Only fittest of the fittest can survive on the struggle of life"). Mutta mikä on kunkin lajin ympäristö? Se on aina joku ekosysteemi: metsäekosysteemi, vesistöekosysteemi, tundran ekosysteemi tai kulttuuriekosysteemi, esimerkiksi peltoekosysteemi tai puutarhaekosysteemi.

Elämän kirja

Evoluutio, lajien kehitys, onkin pitkälle myös ekosysteemien evoluutiota, jossa lajit sopeutuvat toistensa verkostoon. Elämä lajien kehityksen kannalta katsoen ei sittenkään ole niinkään taistelukenttä, jossa lajit kilpailevat toistensa nitistämisessä, vaan pikemminkin rakennustyömaa, jossa lajit sopeutuvat toisten joukkoon, osaksi dynaamista ekosysteemiä. Elämän tarkoitus ei siis ole verinen kilpailu, vaan harmonia ja synergia. Evoluutio on elämän alati jatkuva rakennustyömaa.

Jos tarkastellaan elämän puuta ylhäältä päin, latvuksen päältä, voitaisiin elämän puun latvukseksi hahmottaa planeetta Maa, jossa kullakin alueella elää ja kehittyy oma eliöyhteisönsä. Näin hahmottuu, latvuksesta käsin, elämän kirjan suuri rakenne. Kyse ei ole irrallisista geeneistä, eikä irrallisista lajeista, vaan Kirjojen Kirjasta, jossa jokaisella elävällä olennolla on oma tarinansa, kromosomien DNA-rihmaan tallennettu tarina, joka liittyy loputtomalla tavalla muihin tarinoihin. Lajit ovat kappaleita Elämän kirjassa ja ekosysteemit kullakin alueella ovat kirjan lukuja. Suurin tarina on itse biosfäärin, elonkehän tarina. Planeetta Maa on pitkälle elämän, evoluution muovaama planeetta.

Elämän puu - harsuuntuu

Ihminen on ollut osa biosfäärin evoluutiota kymmenien tuhansien vuosien ajan. Hyvin pitkään ihmisen kulttuurit pääsääntöisesti rakentuivat elollista rikastuttavaksi osaksi kuten muutkin eliölajit pääsääntöisesti rakentuvat. Jopa maanviljely kaskikaudella pikemminkin lisäsi kuin vähensi elämän kirjoa. Kaskikulttuuri näkyi pohjoisessa havumetsässä lehtipuuvaltaisina sekametsävyöhykkeinä, niittyinä ja hakamaina, ketoina ja pientareina, ja näihin ihmisen luomiin elinympäristöihin vakiintuivat omat eliöstönsä. Ihmisen vaikutuksen ulkopuolelle säästyi kuitenkin niin paljon alueita, ettei lajiston määrä edes lehtometsissä kaventunut.

Sekä väestönkasvu että teollisen kulttuurimuodon syntyminen ovat muuttaneet tilanteen. Tällä hetkellä planeetallamme vallitsee biodiversiteettikriisi, katastrofaalinen tilanne, jossa elämän muotojen määrä on nopeasti romahtamassa. Sananmukaisesti: elämän puu harsuuntuu. Katoamassa on paitsi metsien, soiden, jokien, järvien ja merien biodiversiteetti, myös kulttuurien kirjo on kaventumassa. Tuhansien puhuttujen kielten ja elämänmuotojen rikkaus jää globalisaation yhdenmukaistavan vaikutuksen alle. Kulttuurien kadotessa on myös katoamassa nopeasti koko kulttuuriekosysteemien geeniperusta.

Paikalliskannat katoavat

Kun aiemmin maailmassa viljeltiin kymmeniä tuhansia paikallisiin oloihin ja luonnonmukaisiin viljelymenetelmiin sopeutuneita paikalliskantoja eri viljalajeista, on moderni agrobisnes ja kasvinjalostus kaventanut perimän kirjon murto-osaansa. Erilaiset uudet bioteknologian keinot ovat antamassa tälle monimuotoisuuden romahdukselle lisävauhtia. Niinpä Suomessakin ollaan kovaa vauhtia kehittämässä laboratorioissa tuotettavia ns. mikrosiemeniä, joilla toivotaan voitavan korvata perinteiset luonnolliset siemenet.

Mikrosiementen eduksi tutkijat kertovat sen, että näin päästään äärimmäiseen tasalaatuisuuteen viljalajikkeilla, kun kaikki siemenet ovat keskenään klooneja eli perimältään identtisiä. Kuitenkin juuri tämä vaihtelu, joka näkyy luonnossa kaikkien siementen ainutkertaisuutena, antaa lajeille ja kannoille mahdollisuuden sopeutua ympäristössä tapahtuviin muutoksiin. Kasvinjalostuksen tuottamat lisääntymiskyvyttömät ns. hybridilajikkeet ovat myös askelia tällä samalla tiellä, jolla estetään ja katkaistaan mahdollisuus paikalliseen sopeutumiseen ja omaehtoiseen kasvinjalostukseen siemenlisäyksen kautta.

Viimeinen luku luomiskertomukseen?

Kasvinjalostuslaitokset ovat eri puolilla maailmaa siirtyneet muutamien suurten ylikansallisten yhtiöiden hallintaan. Keskittynyt agrobisnes näyttää hakevan geeniteknologiasta uutta arsenaalia paikallisen omavaraisuuden kitkemiseen myös siementuotannon osalta. Ns. terminaattorigeenillä varustetut kasvilajikkeet ovat yksi esimerkki pyrkimyksistä. Terminaattorigeeni tuhoaa kasvin mahdollisuuden tuottaa enää toista sukupolvea omista siemenistään. Niinpä viljelijä on sidottu siementuottajiin valittuaan tällaisen geenimuunnellun lajikkeen käyttöönsä.

Kaikkein vakavinta on kuitenkin se, että geeni-insinöörit ovat ryhtyneet manipuloimaan elävää perimää, tätä alati jatkuvaa luomiskertomusta. Ihmiskunnan tulisikin pikimmiten havahtua eettiseen vastuuseen tässä asiassa. Kuinka uskallamme antaa Elämän Kirjan kirjoitusvastuun tieteelle, joka on yhtä lapsenkengissä kuin viisivuotias tavaamassa aapisen sanoja? Miksi ihmiskunnan tulisi antaa elämän lähdekoodien muuntelun oikeus voittoa tavoitteleville ylikansallisille yhtiöille tai bioteknologian ammattikunnalle?

Tässä tilanteessa tulisi tiedeyhteisön ja kansainvälisen oikeuden kyetä nopeasti asettamaan rajat sekä tutkimukselle että soveltamiselle. On mahdollista, että tämän päivän geenilaboratorioissa tehdään sellaista soveltavaa tutkimusta, joka jo lähitulevaisuudessa mielletään sekä eettisesti että ekologisesti kyseenalaiseksi. EU:n päätös jäädyttää geenimanipuloitujen tuotteiden markkinoille tulo oli tervetullut aikalisä, jonka tulisi olla signaali myös rahoittajille. Toistaiseksi tulisi edetä pääosin perustutkimuksen saralla ja pidättäytyä sovelluksista, joiden vaikutukset ja vastuut ovat kiistanalaisia ja arvaamattomia.

Hannu Hyvönen, FK, vapaa toimittaja;
Kansalaisten Bioturvayhdistyksen puheenjohtaja