Geenimuuntelu on jo lähtökohtaisesti epäilyttävää, valittaa professori Atte von Wright mielipideilmapiiriä (HS 6.8.). Kirjoittaja syyttää tilanteesta "keskustelua", jossa geenimuuntelun oletettuja riskejä korostetaan ja konkreettisia hyötyjä vähätellään. Hänen mielestään käydylle keskustelulle on ollut ominaista "oletettujen riskien esittäminen todistettuina vaaroina".

Otettakoon yksi esimerkki asiaa selventämään. Tuore tutkimus kertoo, että yksikin tutkimusaltaista karkaava geenimuunneltu kala voi aiheuttaa sukupuuton siinä populaatiossa, johon se pääsee risteytymään. Kuopion yliopistossa on jo vuosia kehitetty juuri tällaisia nopeakasvuisia "Troijangeenikaloja", joihin on siirretty ihmisen kasvuhormonin geenejä. Pitääkö kirjoittaja jonkin kalalajin sukupuuttouhkaa vain "oletettuna riskinä", koska yhtään sukupuuttoa ei vielä ole päässyt tapahtumaan? Millaista näyttöä riskeille tutkija oikeasti kaipaa? Millaisia riskejä ollaan valmiit ottamaan ja millaisen hyödyn vuoksi?

Näyttää vakavasti siltä, että geeniteknologian turvallisuutta ponnekkaasti puolustavalta professorilta on jäänyt kokonaan ymmärtämättä voimassa oleva kansainvälinen oikeusnormi, varovaisuusperiaate. Sen mukaisesti tulisi pidättäytyä toiminnasta, joka voi aiheuttaa vakavaa uhkaa luonnon monimuotoisuudelle.

Geenimuuntelu voi hyvin monin tavoin vaurioittaa eliöiden geneettisiin koodeihin perustuvia luonnonjärjestelmiä. Tämän ilmeisen riskin olemassaolosta ei toivottavasti tarvitse kiistellä. Keskustelua tulisi pikemminkin käydä siitä sallitaanko ekosysteemien toiminnan perustana olevien lajirajojen murtaminen geenimuuntelun keinoin ja keillä on vastuu jos joku ennakoitu tai ennakoimaton riski toteutuu.

Ekologisten riskien lisäksi myös terveydelliset riskit tulee ottaa vakavasti. Miksi ruokaturvallisuuttamme uuselintarvikelautakunnassa vartioiva Atte von Wright vakuuttelee meille gm-ruuan turvallisuutta? Eikö kirjoittaja ole tietoinen niistä lukuisista ennakoimattomista sivuvaikutuksista siirtogeenisten kasvien ja eläinten aineenvaihdunnassa ja yhdistetuotannossa, joita on esiintynyt?

Kasvinjalostustieteen dosentti Jussi Tammisola, joka on myös geenitekniikkaa valvovan geenitekniikan lautakunnan jäsen, vakuuttaa meille, että kasvien geenimuuntelu on vain askel täsmällisempään ja hallitumpaan suuntaan kasvinjalostuksen pitkässä historiassa. Kyse ei todellakaan ole mistään täsmäteknologiasta, kuvaavampaa olisi puhua "bioinfektoinnista" kuin rinnastaa toiminta varsin täsmällisiin ja hallittuihin insinööritieteisiin.

Miksi alan kehittäjät ovat antaneet aivan väärää tietoa jopa "teknologian" keskeisestä "työkalusta" eli Agrobacterium tumefaciens-nimisestä maabakteerista? Miksi on puhuttu "maaperässä yleisesti esiintyvästä bakteerista", vaikka kyse on aitosyöpänä tunnetusta kasvipatogeenistä, joka on ongelmallinen erityisesti taimituotannolle? Keskustelusta on suoranaisesti pimitetty ne riskit kasvintuotannolle, joita aitosyöpäbakteerin kanssa operoiminen aiheuttaa. Yksi ongelmista on se, että geenisiirroskasveista ei ole onnistuttu poistamaan aitosyöpäinfektiota kovillakaan antibioottiannoksilla. Ikävä on myös se mahdollisuus, että geenimuuntelun sivutuotteena voi syntyä uusia muunnelmia tästä kasvitaudista. Tohtori Mae-Wan Ho, jota Tammisola epäreilusti ja epäasiallisesti kirjoituksessaan pilkkasi, pitää riskiä uusien kasvitautien syntymisestä relevanttina ja vaatii asiasta tutkimuksia. Kun suomalaisesta keskustelusta on sivuutettu jopa näin perustavia ongelmia, ei ole syytä arvostella mediaa ainakaan liiasta kriittisyydestä.

Hannu Hyvönen
Kansalaisten Bioturvayhdistyksen puheenjohtaja
Iisalmi
bioturva@bioturva.org