Geenitekniikka on aikuistuneiden legolasten unelmien täyttymys. Vain parikymmentä pientä palikkaa - ns. geenipoolin codoneita - ja koko luomakunta leikkikenttänä. Rajat lajien, kasvien, eläinten ja ihmisten välillä ovat menneisyyttä. Geenien tasolla voidaan maailma Legolandin tapaan hajottaa osiin ja koota uudelleen - lajeja voidaan yhdistellä, kasvien osia ja ominaisuuksia siirtää eläimiin, eläinten osia ihmisiin tai päinvastoin. Punaisesta saadaan helposti vihreää, sinisestä mustaa, pyöreästä särmikäs. Voidaan luoda jotain ennen näkemätöntä, rajana vain mielikuvitus. Pienistä insinööreistä on varttunut Luojalle varteenotettavia kilpailijoita.

Ei ole ihme että aikuiset legolapset ovat uuden tekniikkansa lumoissa. Talousnerot uskovat rakentavansa sillä kaikkien aikojen rahasampoja. Poliitikkojen päiväunelmissa geeniruokatehtaat poistavat kehitysmaiden nälkäongelmat. Ihminen ei enää ole vain viisas ihminen, homo sapiens, vaan Luoja itse, homo superius. Kun hän sairastuu, lypsää geenilehmä hänelle uutta verta; jos maksa paukahtaa, kasvattaa geenisika uuden maksan. Tyhmyyskin jää historiaan, kun neropateista tehdään siirtogeenisiä kopioita. Homo superius on uraputkensa huipulla. Kiitos pienten insinöörien jotka aloittivat legopalikoilla ja biotieteilijöiden joiden ennakkoluuloton totuuden etsintä löysi geenit.

Muinaiset esi-isämme erottivat kahdenlaista tietoa - noviisin ulkoa opitun muistitiedon ja tietäjän sisäistetyn viisauden. Jälkimmäinen lienee vain talonpoikaisjärjen jalostuneempi muoto. "Lapsen tieto, naisen muisti, vaan ei partasuun urohon" - vähättelee tietäjä Väinämöinen noviisi Joukahaisen tietoja Kalevalan kilpalaulantarunossa, kun tämä asiantuntijan varmuudella luettelee ulkomuistista sen ajan legopalikoiden värejä ja muotoja. Maailman luomistyössä mukana ollut Väinämöinen ei nippelitiedosta piittaa. Hän haluaa kuulla "tarkkoja tosia, syntyjä syviä ja asioita ainoisia". Kun ei niitä saa, näyttää hän todellisen tiedon mahdin laulamalla ylpeilevän Joukahaisen suohon.

Joukahaisen lailla ovat legosukupolven asiantuntijat erikoistuneet kapea-alaiseen palikkatietoon ja tottuneet eristämään asiat yhteyksistään. Kun kokonaisuutta ei huomioida, voi lopputuloksena olla vain huonoja vaihtoehtoja - suo siellä, vetelä täällä.

Talonpoikaisjärjellä ajatellen elävä luonto on kokonaisuus ja kaikki siinä elävät eläimet ja kasvit ovat itsessään kokonaisia, sellaisena kuitenkin luonnon muusta kokonaisuudesta riippuvaisia osia. Viisaat lisäävät tähän, että kokonaisuus on aina enemmän kuin osiensa summa. Ihmisen ja eläimen tapauksessa kokonaisuuden toimintaa on mm. homeostaasi, eri toimintojen ja osien pyrkimys keskinäiseen tasapainoon.

Luonto pyrkii säilyttämään ekologisen tasapainonsa, joka on lukemattomien tekijöiden lukemattomien vuorovaikutusten summa. Luontoa ja sen osia ei näin voikaan legopalikoiden tapaan hajottaa ja järjestellä uudelleen ilman, että vuosimiljoonien aikana kehittynyt kokonaistasapaino järkkyy. Kaikkien tekijöiden huomioiminen ja lopputuloksen ennustaminen on mahdotonta. Mitä syvemmällä tasolla luontoa peukaloidaan, sitä kauaskantoisempia ja odottamattomampia voivat seuraukset olla, kun luonto pyrkii tasapainoaan palauttamaan.

Englannin kielessä on sanonta "vähäinen tieto on vaarallista". Kun insinööritaito ja atomifysiikka löysivät toisensa, saatiin tulokseksi Hiroshiman ja Nagasakin murhenäytelmät, eikä ydinonnettomuuksille näy loppua. Insinööritaidon ja biotieteiden yhdistäminen on vieläkin arveluttavampaa, etenkin jos ne voittavat liittolaisikseen koko legosukupolven taloustohtoreista poliitikkoihin.

Taloudellisen voiton tavoittelussa tehty geenitutkimus yhdysvaltalaisissa biolaboratorioissa voi aikaansaada siemenkadon koko Aasiassa. Siirtogeeninen lohi Suomenlahdella voi hävittää sukupuuttoon lajitoverinsa Atlantilla. Geenimuunnellun ruoan maailmanlaajuisesta vyörytyksestä kuluttajien ruokapöytiin on kehittymässä ihmiskunnan historian mittavin tieteen nimissä tehty kokeilu. Jos se vuosien kuluttua osoittautuu Odysseuksen harharetkeksi, voi edessä olla uuden eloonjäämisopin kehittäminen lajina sekä homo sapiensille että homo superiukselle.

Helsingissä vietettiin 7.-9.10. BIO 99 -päiviä, joilla lukuisten geenitekniikan lobbarien voimin pyrittiin muokkaamaan suomalaisten kuluttajien, päättäjien ja tiedotusvälineiden mielialoja geenitekniikalle myötämielisemmiksi.

Biotekniikkayritykset ovat ilmeisen huolissaan eurooppalaisten kuluttajien kasvavasta varovaisuudesta ja suurten geenituottajien pörssikurssien laskusta. Gallupit näyttävät kuluttajien kasvavaa vastustusta, esim. Englannissa vastustajia on 90% kansalaisista.

Vasta julkaistuilla, itselleen laatimilla ja itsensä valvomilla eettisillä ohjeilla biotekniikka-ala pyrkii kohentamaan mainettaan. Asettaessaan pukin kaalimaan vartijaksi se ei näytä itsekään uskovan omiin ohjeisiinsa. Ohjeiston yksi vaikutus lieneekin, että se johtaa eettisesti arveluttavalla tavalla herkkäuskoisimpia harhaan. Niiden laatimisen motiivina on selvästi vähintään yhtä paljon taloudellisen edun tavoittelu kuin aito huolestuneisuus kuluttajien terveydestä, turvallisuudesta, eläinten oikeuksista, ympäristöasioista tai kestävästä kehityksestä, joiden arvojen vaalimiseen Suomen bioteollisuuden jäsenyritykset lupaavat ohjeistollaan sitoutua.

Heikki Uusitupa, vapaa toimittaja
Kirjoitus on julkaistu Ilta-Sanomien 'vapaassa sanassa' 20.10.1999 hieman lyhyempänä.