Käytännöllisen ja nopean yleiskatsauksen geenimuuntelun pimeään puoleen antaa brittiläinen alan kirjoittaja Luke Anderson viime vuonna kirjoittamassaan lyhyessä oppaassa "Genetic engineering, food and our environment" (Geenimuuntelu, ruoka ja ympäristömme). Sen suomeksi kääntämistä odotellessa kirja tarjoaa vankat, tarkistettuihin tietoihin pohjautuvat eväät englanninkielentaitoisille.

Ihmisiin kohdistuvan geenimuuntelun, biologisia tuhoaseita kehittävän ja lääketeollisuuden geenitekniikka-aktiviteetit Anderson kuittaa lähdeviitteillä keskittyen kertomaan siirtogeenisten kasvien ja muiden eliöiden ympäristöön ja maatalouteen limittyvistä vaikutuksista. Paljon puhuvia ovat myös riskien arviointia, valvontaa ja hyväksymismenettelyä koskevat luvut. Etenkin amerikkalaisen "pyöröovi"-järjestelmän esittely geenitekniikkateollisuuden, valvontaviranomaisten (elintarvike- ja lääkevirasto FDA ja ympäristönsuojeluvirasto EPA) ja muun liittovaltion hallinnon avainvaikuttajien henkilösiirtymistä valvottavista yhtiöistä valvojaviranomaisiksi ja päinvastoin on paljastava. Gentech-yhtiöstä esimerkiksi hallitustason asioiden päällikkö David W. Beier siirtyi varapresidentti Al Goren poliittiseksi neuvonantajaksi, Marcia Hale presidentti Bill Clintonin avustajan tehtävästä ja hallitusten välisten asioiden johtajan paikalta Monsanto-yhtiön kansainvälisen hallitustason asiain johtajaksi jne.

Anderson käsittelee asioita selkeästi ja lyhyesti. Taskukokoiseen kirjaan on saatu mahtumaan paitsi geenitekniikan, sen periaatteiden ja ketjuuntuvien vaikutusten helposti omaksuttavaa kuvailua, odottamattoman paljon tapausselvityksiä gm-kasvien ja muiden eliöiden aiheuttamista tuhoista viljelijöille ja ympäristölle. Tiivistä faktaa faktan perään runsaine lähdeviitteineen, sähköposti- ym osoitteineen.

Gm-kasvien viljely on kietonut ja kietoo monimuotoiset maatilakokonaisuudet yhden kasvin jättialoiksi eroosio- ym. tuhoseurauksineen. Ristipölytys saman sukuisten villikasvien kanssa siirtää geenimuuntelun tuloksia luontoon arvaamattomine seurauksineen. Hän oikaisee myös selkeästi sen laajalle iskostetun virheellisen väittämän, että Yhdysvalloissa maatalousyhteisö viljelijöineen haluaa yksimielisesti viljeltäväksi gm-kasveja. Luomuviljelijöiden lisäksi USA:n perheviljelijäin liitto on asettunut selkeästi vastustamaan gm-kasvien viljelyä, ja myös suurten tilojen viljelijät pitävät gm-kasveja pettymysten jälkeen kasvavassa määrin riskisijoituksena. Ennuste gm-kasvien kylvöistä lupaa tälle vuodelle miinusmerkkistä tulosta komeettamaisten kasvun vuosien jälkeen.

Rikkaruohohävitteiden käyttö lisääntyy

Lukuisten yliopistotutkijoiden varoitukset rikkaruohon torjunta-aineille vastustuskykyisten gm-kasvien lisääntyvästä torjunta-ainetarpeesta ja kulkeutumisesta vesistöihin on todettu etenkin Monsanton valmistaman glyfosaatin (Roundup) osalta maatiloilla ja niiden lähiympäristöissä. Roundup on maailman ylivoimaisesti eniten myyty rikkakasvihävite. Vuonna 1998 maailman 27,8 miljoonaa hehtaaria kattavasta gm-viljelykasvialasta 71% oli rikkakasvimyrkkyjä kestävää. Glyfosaatin lisääntynyt käyttö on tehnyt myös rikkaruohoista entistä vastustuskykyisempiä, joka puolestaan on pakottanut lisäämään tuhoaineen käyttömäärää hehtaaria kohden.

Hyöty- ja tuhohyönteisten luonnollinen vuorovaikutus katkaistaan

Hyönteistieteilijät ja maatalousekologit ovat varoittaneet tuholaismyrkkyjä kehittävien geenien siirtämisen viljelykasveihin johtavan hyödyllisten petohyönteisten häviämiseen ja vastustuskykyisten tuhohyönteiskantojen lisääntymiseen muutamassa vuodessa. Tämä on jo voitu todeta bt-bakteerista (Bacillus thuringiensis) viljelykasveihin siirretyn geenin osalta, joka tuottaa mm. kärpästen ja perhosten toukille tappavaa myrkkyä. Bt-myrkky on jo ennättänyt jalostaa vastustuskykyisiä puuvillan tuholaisia eteläisessä Yhdysvalloissa. Hyönteisille myrkkyä tuottavan geenin siirtäminen viljelykasveihin, joita viljellään jättialoilla, on Andersonin referoimien tutkijoiden mielestä todella suuri uhka ekosysteemeille ja maatiloille.

Luontaisessa maabakteerissa bt-myrkky aktivoituu vasta tietyn sukuisten hyönteisten ruoansulatuskanavassa olevan entsyymin vaikutuksesta, mutta suurilla bt-maissi- tai muilla bt-viljelykasvialoilla myrkyntuotanto on jatkuvaa. Tämä lamauttaa peto- ja kasvinsyöjähyönteisten (hyödyllisten ja vahingollisten) välisen vuorovaikutuksen kiihdyttäen edelleen tuhohyönteismyrkkyjen tarpeen kasvavaa noidankehää. Näin bt-myrkkyä sietäviä tuhohyönteisiä jalostamalla viedään pohja pois myös maailmanlaajuisesti luomuviljelyssä jo yli puoli vuosisataa käytetyltä biologiselta torjuntakeinolta, bt-bakteerivalmisteelta, jonka myrkkyvaikutus kohdistuu valikoidusti vain tiettyihin viljelmiä vaivaaviin hyönteislajeihin.

Bioturvallisuusriski

Suurimpana bioturvallisuusriskinä maailmalla nähdään Yhdysvaltain massiivinen gm-kasvien viljely ja gm-siementen aggressiivinen markkinointi muulle maailmalle, vaikka tuotteiden riskien arvioinnissa on pääsääntöisesti laiminlyöty niiden pitkäaikaisten (n. 3 vuoden) ekologisten ja ihmisen terveydelle aiheuttamien vaikutusten koeohjelma. Edelleenkään USA:n elintarvike- ja lääkevirasto FDA ei ole suostunut soveltamaan kansainvälistä varovaisuusperiaatetta, joka mm. vaatii että "täydellisen tieteellisen näytön puuttumista ei tule käyttää perusteena riskien ehkäisemiseen tai minimoimiseen liittyvien toimenpiteiden hylkäämiseksi".

USA organisoi vuonna 1998 poissaolevana myös ns. Miami-ryhmän maat (Kanada, Argentiina, Chile, Uruguay ja Australia) taloudellisin pakottein torpedoimaan YK:n biodiversiteettisopimuksen pohjalta laaditun bioturvallisuuspöytäkirjan, joka mm. edellyttäisi varovaisuusperiaatteen noudattamista ja ennalta ilmoittamista geenimuunneltujen eliöiden hyväksymismenettelyssä.

Riskinarvioinnissa FDA noudattaa - Monsanto-yhtiön vetoomuksesta - edelleen saman lajin geenimuunnnellun ja alkuperäisen eliön suhteen ns. olennaisen vastaavuuden periaatetta (substantial equivalence). Tämä tarkoittaa sitä, että jos geenimuunneltu eliö on aineelliselta perustaltaan sama kuin alkuperäinen, ei sille "identtisenä" katsota tarpeelliseksi suorittaa erillisiä riskianalyysejä. Tässä sivuutetaan oudolla tavalla se tieto ja vakiintunut kokemus eliöiden genomista (geenistöstä), että yksittäiset geenit ja geeniryhmät ovat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. Geenisiirroissa on voitu todeta, että geenin siirto eliöstä toiseen voi uudessa isäntäeliössä laukaista muutoksia jonkun muun tai muiden geenien aineenvaihdunnassa. Esimerkiksi kiihdyttää etanolin tuotannon moninkertaiseksi, kuten geenimuunnellun bakteerin Klebsiella planticolan kohdalla, joka elävään peltoon tai luontoon päästettynä lisääntyessään aiheuttaisi mitä tuhoisampia seurauksia.

Tässä auttamattoman vanhassa olennaisen vastaavuuden periaatteessa pidättäytymistä alan lukuisat tutkijat pitävät tekosyynä olla noudattamatta varovaisuusperiaatetta USA:ssa. Todellisempi syy on kauppapoliittinen - huolellisempi riskinarviointi olisi este gm-tuotteiden maailmankaupan nopeuttamiselle. Se että viljelijät Yhdysvalloissa ovat kokeneet karvaita pettymyksiä gm-kasvien taloudellisesta tuotosta, satoisuudesta ja monista kustannuksia lisäävistä ja ympäristöä pilaavista odottamattomista vaikutuksista, heijastaa ehkä jo sitä arvaamattomuutta ja kestämättömyyttä mitä liian paljon ja liian varhain kauppaan hyväksytyt sekä leväperäisesti tutkitut geenimuunnellut kasvit ilmentävät elävässä elämässä.

Vuoden 1998 kylvötilastojen mukaan USA oli ylivoimainen gm-kasvien ykkönen 20,5 miljoonalla hehtaarillaan, Argentiina kakkosena (4,3 milj. ha) ja Kanada kolmosena 2,8 hehtaarilla. Yhteensä maailman tilastoitu gm-kasvien kylvöala oli 27,8 ha, ennakkoarvio vuoden 1999 kylvöistä on noin 40 milj. ha.).

Markku Rämö, maatalous- ja ympäristötoimittaja;
Kansalaisten Bioturvayhdistyksen varapuheenjohtaja