Worldwatch: Pientilat maatalouden monimuotoisuuden turvaajia |
|
28.10.2000 |
Teollisuuden ja kaupan globalisoituminen yksipuolistaa
yhä enemmän viljelymaiden hoitotoimenpiteitä uhaten yhä laajemmassa
määrin satojen, ekosysteemien ja kulttuurien yksipuolistumista.
Suurmaatalouden valloittaessa elintilaa joutuvat maan antimista riippuvaiset
ja maanhoitajina usein taidokkaimmat viljelijät orjuutettuun asemaan,
kirjoittaa Brian Halweil Worldwatch-aikakauslehden syys/lokakuun 2000
numerossa.
Yhdysvalloissa sijaitsevan maailman tilaa seuraavan Worldwatch-instituutin tutkijana toimiva Brian Halweil korostaa tarvetta hyödyntää mahdollisimman tehokkaasti maatalousmaata muunnettaessa panoksia tuotoksiksi väestön kasvaessa monissa maissa. - Samanaikaisesti henkeä kohti arvioitujen maatalouden varannot vähenevät. Parhaita hehtaarituotoksia saadaan pienikokoisilla, samanaikaisesti monia ruokakasveja viljelevillä maatiloilla, Halweil huomauttaa. Monipuoliset pientilat runsaimman ruoan tuottajia- Vastoin niitä yleisiä käsityksiä, jotka ovat versoneet julkisessa keskustelussa vertailtaessa pientilojen arvoja ja teollisen maatalouden "tehokkuutta", on laajapohjaisen näytön perusteella osoitettavissa, että pienet tilat ovat todella tuottoisampia kuin suuret. Pinta-alayksikköä kohti pienillä tiloilla tuotokset ovat olleet 200-1000 prosenttia suurempia kuin suurtiloilla. - Miten tämä on käsitettävissä verratessa näitä toteamuksia paljon puhuttuihin suurmaatalouden suurtuotoksiin? Yksinkertainen vastaus on, että suurtilojen etua on aina arvioitu yhden viljelykasvin hehtaarisadon pohjalta. Pientiloilla, joilla on totuttu kasvattamaan useita ruokakasveja, arviot koskevat kaikkien kasvien hyötysatoa, Halweil selvittää. Tehokasta ja suotuisaa pellon hyväksikäyttöäPientilojen viljelyrutiineilla erilaisten ruokakasvien eripituiset juuret voivat käyttää hyväkseen maakerrosten eri syvyyksiä ja matalampikasvuisia voidaan kasvattaa korkeakasvuisempien suojassa. Eri kasvit käyttävät samanaikaisesti samalla maapalalla eri ravinteita. Pientilat saavuttavat Halweilin mukaan tuotosetunsa monimuotoisen viljelyn avulla. - Suuri tila voi tuottaa hehtaaria kohti enemmän
esimerkiksi maissia kuin pieni, jossa maissia tuotetaan osana monipuolista
"polykulttuuria", johon sisältyy myös papuja, kurpitsaa, perunaa
ja rehuksi käytettäviä "rikkaruohoja". Maanviljelijästä tullut uhanalainen lajiWorldwatch-instituutissa kannetaan suurta huolta maatalouden kietomisesta voimakkaasti keskittyvän vapaan maailmankaupan ehtoihin. Tukemalla teollista agribisnestä julkisin varoin mm. jättimäisiä kuljetusväyliä rakentamalla, nopeutetaan vastaavasti viljelijöiden elinkeinomahdollisuuksien kaventamista. Ajankohtaisina esimerkkeinä Halweil selostaa massiivisia Mississippi-joen ruoppauksia allashankkeineen USA:ssa sekä Paraguay-Paraná-joen vesistöjärjestelyjä Etelä-Amerikassa. Brian Halweil muistuttaa, että 1950-luvulta lähtien maataloudesta toimeentulonsa saaneiden määrä on romahtanut kaikissa teollistuneissa maissa, joillakin alueilla yli 80 prosenttia. Hän korostaa viljelijäkadon vievän maanrakoon valtavan määrän tärkeää kestävän viljelyn taitotietoa, joka on elinehto ponnisteluissa maailman nälkää vastaan. "Kuin viruksen jäljiltä"Monien lukujen vertailu antaa Halweilin mielestä aiheen ajatella viljelijäkatoa ikään kuin jonkinlaisen viruksen aiheuttamana: - Japanissa yli puolet viljelijöistä on yli
65-vuotiaita.Yhdysvalloissa yli 65-vuotiaiden ikäryhmä on kolminkertainen
alle 35-vuotiaisiin verrattuna; täyspäiväistä maataloutta harjoittavien
määrä USA:ssa on tipahtanut jo alle prosentin eli vähäisemmäksi kuin
täysaikavankien määrä. "Viljelijät teollisuuden vuokraamina käsinä"Nykyisen amerikkalaisen maanviljelijän työnkuvaa Halweil luonnehtii teollisuuden vuokraamiksi käsiksi viljelijän omalla maalla. Samalla kun viljelijän tuotantopanosten osuutta kasvatetaan, alkutuotteiden hintaa alennetaan. Harvoiksi yhdentyneet agribisnesyhtiöt kytkevät sopimusehtoihinsa lähes kaikki tuotantopanosten ja palvelujen hankinnat samalta yhtiöltä. Laajenna tilaa tai kuole, on pantu elämisen ehdoksi, Halweil muistuttaa. Farmareiden hätä taloudellisesti orjuutetussa asemassa heijastuu Halweilin mukaan myös julkisina tilastolukuina. Synkkää tilastotietoa viljelijöiden kuolinsyystä- Yhdysvaltalaisten viljelijöiden
kuolinsyyodotteena itsemurha on tänään viisi kertaa yleisempi kuin
työtapaturma, joka aikaisemmin on ollut ammattikunnan yleisin kuolinsyy,
kun luonnollista kuolemaa ei oteta lukuun. Todellinen luku lienee korkeampi;
itsemurhien ehkäisyn auttavasta puhelimesta viljelijät kysyvät usein
mitä onnettomuuksia vakuutusyhtiöt vähiten tutkivat itsemurhaepäilyjä
ajatellen. Vakuutusyhtiöt eivät korvaa kuolemantapauksia
itsemurhatapauksissa. Noin puolet maailman väestöstä eli kolmisen miljardia ihmistä saa toimeentulonsa perheviljelmäpohjaisesta maataloudesta. Kiinan ja Intian viljelijäväestö on 1,5 miljardia. Afrikan maissa yli puolet väestöstä on riippuvaisia pienviljelystä. Maatalouden "tehostamistavoitteiden" ohessa miljardiluokan viljelijäkadon seurauksia ei juuri ole puntaroitu. Maatalouden monimuotoisuuden turvaaminen keskeisin tehtävä- Maailman maatalouden monimuotoisuuden turvaaminen
on keskeisin poliittinen tehtävämme, jolla voimme hankkia vakuutuksen
ilmastonmuutoksia, tuholaisia ja muita odottamattomia ruokaturvaa uhkaavia
tekijöitä vastaan. Tässä onnistuminen riippuu suuressa määrin niistä
miljoonista pienviljelijöistä, jotka osaavat käyttää hyväksi
monimuotoisuutta paikallisissa viljely-ympäristöissään Brian Halweil
tähdentää. Markku Rämö, maatalous- ja ympäristötoimittaja; |