Bioturvauutiset 19.1.2004 Tässä hyvin tuoreessa artikkelissa tarjoamme näkemyksen geenitekniikkateollisuuden Afrikan valloituksesta ja toisaalta siitä miten Afrikan maat voivat varmistaa bioturvallisuuden toteutumisen. terv. toimitus ************ BIOTURVAUUTISET-reportaasi ************ Kansalaisten Bioturvayhdistys – www.bioturva.org AFRIKKA – GEENITEKNIIKAN UUSIN VALLOITUKSEN KOHDE (Sambia) Geenitekniikalla (GT) tuotettujen tuotteiden markkinat ovat kutistumassa maailmanlaajuisesti yhä useamman maan hyväksyessä bioturvallisuuslakeja ja GT-merkintöjä koskevia määräyksiä. Lisäksi Monsanto on päättänyt vetäytyä Euroopan viljamarkkinoilta kuluttajien lisääntyvän vastustuksen vuoksi ja jouduttuaan vaikeuksiin markkinointiluvan saamisessa GT-vehnälleen. Nyt maatalouskemikaali-, siemen- ja GT-yhtöiden valloituskohteena ovat Afrikka ja Aasia. Amerikkalaisten maatalous- ja elintarvikealan suuryritysten mahdollisuudet tehdä voittoa Afrikan nälän kustannuksella ovat huikaisevat, mutta virallisesti kyse on maiden tukemisesta teknisen ja ruoka-avun, pääomasijoitusten, maatalousalan tutkimuksen ja bioturvallisuusaloitteiden rahoittamisen muodossa. Yhdysvaltain kehitysyhteistyövirasto USAID näyttää vetävän amerikkalaista markkinointikampanjaa GT-ruoan viemiseksi kehitysmaihin. Se ilmoittaa tehtäväkseen ”yhdistää biotekniikka osaksi paikallisia elintarvikejärjestelmiä ja levittää sitä Afrikan eri alueille”.(1) Yhdysvaltain hallitus rahoittaa erilaisia bioturvallisuuteen liittyvään lainsäädäntöön ja päätöksentekoon kytkeytyviä aloitteita Afrikassa USAID:n kautta ja yhteistyössä GT-yritysten ja alan tutkimusta kehittyneissä maissa tekevien tahojen kanssa. Onnistuessaan nämä hankkeet voivat johtaa heikkojen bioturvallisuussäännösten ja tehottoman valvonnan omaksumiseen eri maissa. Lisäksi USAID panostaa vahvasti erilaisten GT-tutkimusprojektien rahoittamiseen ja yrittää näin päästä hallitsevaan asemaan Afrikan maatalousalan tutkimuksessa.(2) Bioturvallisuus uhattuna Cartagenan bioturvallisuuspöytäkirja tuli viimein voimaan 11. syyskuuta 2003 vuosia kestäneiden neuvottelujen jälkeen. Tämän kansainvälisesti sitovan ympäristösopimuksen tarkoitus on suojella ihmisten terveyttä, ympäristöä ja biologista monimuotoisuutta muuntogeenisten organismien (GMO) aiheuttamilta riskeiltä. Nimenomaan etelän maat, ja Afrikka etunenässä, puolustivat sitkeästi bioturvallisuutta ja varmistivat maiden oikeuden asettaa GMO:iden tuonnille kieltoja tai tiukkoja rajoituksia varovaisuusperiaatteeseen vedoten niin kauan, kuin niiden turvallisuudesta ei ole tieteellistä varmuutta. Tähän mennessä pöytäkirjan on ratifioinut 80 maata, ja määrän uskotaan kasvavan ennen seuraavaa kokousta Malesiassa, Kuala Lumpurissa helmikuussa 2004.(3) Vain 18 Afrikan maata on toistaiseksi ratifioinut pöytäkirjan(4). Moni saattaa kuitenkin seurata perässä päästäkseen mukaan mantereella käynnissä oleviin lukuisiin hankkeisiin bioturvallisuuteen liittyvien toimintavalmiuksien kehittämiseksi. Nämä geenitekniikaan kytkeytyvät ”bioturvallisuusaloitteet” voivat kuitenkin vaarantaa bioturvallisuuspöytäkirjan vaivalla saavutetut voitot. Uhkana on, että geenitekniikkaan täydestä syystä epäilevästi suhtautuvat Afrikan maat taipuvat paineen alla, kun maihin suorastaan tulvii USAID:n ja GT-teollisuuden varoilla ja asiantuntemuksella varustettuja teknisiä eksperttejä. Päivän sana on kansallisten bioturvajärjestelmien luominen. Kun bioturvallisuussopimusta ei onnistuttu kaatamaan, GT:n kannattajat pyrkivät nyt haalimaan kipeästi kaivattua tukea vaaralliselle teknologialleen käyttämällä hyväkseen pöytäkirjan toimeenpanovaihetta. Tavoitteena on, että bioturvalait säädettäisiin mahdollisimman heikoiksi ja resursseja suunnattaisiin bioturvallisuuden sijaan geenitekniikan edistämiseen. Esimerkkejä USAID:n bioturvallisuusaloitteista Afrikassa USAID tukee yhteistyöjärjestö ASARECA:n (Association to Strengthen Agricultural Research in East and Central Africa) kautta tutkimusyhteistyötä järjestön kymmenen afrikkalaisen jäsenmaan(5), amerikkalaisen julkisen ja yksityisen sektorin sekä kansainvälisten maatalousalan tutkimuslaitosten välillä. Se on laatinut mallin kyseisten maiden teknisten valmiuksien kartoittamiseen yhdessä kunkin maan keskeisten bioturvallisuustahojen kanssa.(6) Uhkana on, että aloitteen avulla pyritään pönkittämään geenitekniikan kannatusta luomalla heikot bioturvasäännökset ja edistetään siten teknologian siirtoa ja yksityisiä investointeja geenitekniikkaan Afrikassa. Myös ABSP (Agricultural Biotechnology Support Project) on USAID:n vetämä projekti. Siihen kuuluu seitsemän Eteläisen Afrikan kehitysyhteisön (SADC) jäsenmaata – Malawi, Mauritius, Mosambik, Namibia, Etelä-Afrikka, Sambia ja Zimbabwe - ja myös tässä projektissa maille annetaan teknistä valmennusta bioturvallisuussäännösten toimeenpanossa. Hankkeen julki lausuttu tavoite on auttaa maita omaksumaan Maailman kauppajärjestön (WTO) terveys- ja kasvinsuojelutoimia koskevan SPS-sopimuksen (Sanitary and Phytosanitary Agreement) ja bioturvallisuuspöytäkirjan mukaiset tutkimukseen perustuvat standardit.(7) Kun muistetaan, että Yhdysvallat on yrittänyt saada WTO:ssa kumottua EU:n GMO:ille käytännössä julistaman moratorion, on päivänselvää että se tekee kaikkensa saadakseen maiden käyttöön ottamista bioturvallisuussäännöksistä sellaiset, että ne vastaavat USA:n omaa tulkintaa WTO:n säännöistä, eivät bioturvallisuuspöytäkirjaa. Lisäksi USAID on myöntänyt 14,8 miljoonaa dollaria tukea Program for Biosafety Systems –nimiselle yhteenliittymälle (PBS) kehitysmaiden bioturvallisuusohjelmien, tutkimuksen ja toimintavalmiuksien tukemiseen.(8) Joukossa on monia Itä- ja Länsi-Afrikan maita. Yhteenliittymän johdossa on International Service for National Agricultural Research (ISNAR), ja sen tavoitteena on mm. auttaa ”hallituksia tekemään tutkimukseen perustuvia johtopäätöksiä ympäristöön siirrettyjen GMO:iden vaikutuksista biodiversiteettiin” sekä opastaa maita kenttäkokeiden toimeenpanossa ja niitä koskevien säännösten laatimisessa. Jos näin on, tavoitteet ovat mielettömät. Kyseessä on silloin selvä yritys riistää mailta niille kuuluva itsenäinen päätösvalta ja oikeus laatia omat säädöksensä. On todella ironista ajatella, että USA, joka ei itse ole edelleenkään mukana Rion biodiversiteettisopimuksessa eikä siis voi myöskään ratifioida bioturvallisuuspöytäkirjaa (eikä näillä näkymin tule ratifioimaankaan), haluaisi jostain syystä edistää biologista turvallisuutta ja bioturvallisuuspöytäkirjan toimeenpanoa Afrikassa. Näyttää siis siltä, että USA ja GT-teollisuus toteuttavat Afrikassa tarkoin harkittua strategiaa heikentääkseen geenitekniikkaan kohdistuvaa vastustusta ja kasvattaakseen hyväksyntää tätä kiistanalaista teknologiaa kohtaan. Tavoitteiden toteutumista voi vauhdittaa se, että Afrikan kehitystä edistävä kumppanuusaloite NEPAD (New Partnership for Africa's Development) on aikeissa perustaa korkean tason asiantuntijaelimen, jonka tehtävänä on” edistää GM-tuotteilla käytävää kauppaa Afrikan maiden välillä bioturvallisuussäännöksiä harmonisoimalla ”.(9) Elin on kuitenkin vielä perustamatta, eikä sen toimintaperiaatteita ole julkistettu, joten sen tulevia linjauksia on liian aikaista arvioida. Mainita kannattaa myös YK:n ympäristöohjelma UNEP:n parhaillaan käynnissä oleva ja ympäristörahasto GEF:n rahoittama toimintavalmiuksien kehittämisprojekti, joka kattaa yli sata kehitysmaata ympäri maailmaa, mukana monta Afrikan maata.(10) Tämän projektin päätavoite on ”kansallisten bioturvallisuusrakenteiden valmistelu biodiversiteettipöytäkirjan asiaankuuluvien kohtien mukaisesti”.(11) Nähtäväksi jää, miten tehokkaasti hanke pystyy tukemaan Afrikan maita järkevien bioturvallisuusjärjestelmien luomisessa. Ratkaisevaa on, miten projekti mahdollisesti kytkeytyy USAID:n ja GT-alan luotsaamiin bioturvallisuusprojekteihin, mutta tätäkin on toistaiseksi liian aikaista arvioida. Epävarmaa on vielä sekin, missä määrin Etelä-Afrikan bioturvallisuuslakia tullaan käyttämään pohjana, kun lainsäädäntöä yhtenäistetään Afrikan alueella. Etelä-Afrikan ohella ainoa Afrikan maa, jolle on jo laadittu bioturvallisuuslait on Zimbabwe, ja se on ottanut mallinsa Etelä-Afrikasta. Etelä-Afrikan GMO-laki on kuitenkin huono esimerkki bioturvallisuuden sääntelystä(12), sillä se näyttää pyrkivän lähinnä GMO:iden maahantuonnin ja ympäristöön levittämisen jouduttamiseen. Sen mukaan bioturvallisuusriskien arvioiminen voidaan hoitaa kokonaan paperilla käymällä yksinkertaisesti läpi tuotteesta vastaavan yhtiön toimittamat, tuotekehitysvaiheessa laaditut ”turvallisuustiedot”. Vastapainona Afrikan vahvuudet Päällisin puolin tilanne näyttää synkältä, mutta Afrikassa on noussut myös voimakasta vastustusta geenitekniikkaa kohtaan, ja vastarintaan on liittynyt niin kansalaisjärjestöjä, kuluttajia, viljelijöitä, valtion virkamiehiä, parlamentaarikkoja kuin tutkijoitakin. Esimerkiksi Benin on julistanut moratorion GMO:iden tuonnille ja viljelylle. Viime vuonna monet eteläisen Afrikan maat asettuivat vastustamaan ja arvostelemaan Yhdysvaltain USAID:in välityksellä lahjoittamaa GT-ruoka-apua. Sambia kieltäytyi vastaanottamasta ruokaa ja kielsi käytännössä kaiken ruoka-avun jakamisen alueellaan. Malawi, Mosambik ja Zimbabwe puolestaan halusivat, että kaikki USA:sta tuotu GT-maissi oli jauhettava ennen jakelua, ettei sitä vahingossa käytettäisi siemenviljana. Lesotho ja Swazimaa ottivat vastaan myös jauhamatonta GT-viljaa, mutta varoittivat ensin kansalaisiaan, ettei sitä saanut käyttää siemenenä. Tämä episodi kiihdytti huomattavasti Afrikassa käytävää keskustelua GT-kasvien terveydellisistä, sosiaalisista, taloudellisista ja ympäristövaikutuksista. Debatin tuloksena Eteläisen Afrikan kehitysyhteisön (SADC) biotekniikkaa ja bioturvallisuutta käsittelevä asiantuntijakomitea julkaisi omat GT-ruoka-apua koskevat suosituksensa. Nämä ovat merkittävät, sillä keskeisenä niissä on kohta, jonka mukaan GT-ruoka-avun antajien tulee noudattaa ”ilmoitetun ennakkosuostumuksen menettelyä” (Prior Informed Consent) ja ilmoitusvaatimuksia, jotka on määritelty bioturvallisuuspöytäkirjassa. Tämä on todella tärkeää, sillä YK:n ruokaohjelma (World Food Program) on myöntänyt toimittaneensa vuodesta 1996 alkaen ruoka-apua, joka on sisältänyt myös GT-tuotteita, varoittamatta siitä saajamaita.(13) Lisäksi suosituksissa kehotetaan laatimaan harmonisoidut bioturvallisuutta koskevat toimintaperiaatteet ja säännökset käyttäen pohjana bioturvallisuuspöytäkirjaa ja OAU:n (entinen Afrikan yhtenäisyysjärjestö) laatimaa lakimallia (African Model Law on Safety in Biotechnology). Tämä laki on kokoelma afrikkalaisten bioturvallisuuden asiantuntijoiden laatimia kokonaisvaltaisia ja tiukkoja bioturvamääräyksiä, joiden tarkoituksena on suojella Afrikan biologista monimuotoisuutta, ympäristöä ja ihmisten terveyttä GMO:iden riskeiltä. Afrikan unionin kokouksessa Maputossa heinäkuussa 2003 Afrikan maita kehotettiin painokkaasti käyttämään tätä lakia pohjana omia bioturvalakejaan laatiessaan.(14) Näin Afrikan maat pystyisivät vastustamaan paremmin vaikutusvaltaisen GT-teollisuuden yritystä käyttää Afrikkaa tuotteidensa koekenttänä ja dumppauskohteena. Afrikan biodiversiteettiä ja afrikkalaisten terveyttä voidaan suojella GMO:iden riskeiltä vain jos koko manner hyväksyy yhteiset ja yhtenäiset bioturvallisuusvaatimukset, joiden lähtökohtana on varovaisuusperiaatteen noudattaminen. Nämä arvokkaat hankkeet ovat tärkeitä askelia tiellä kohti geenitekniikan aiheuttamien riskien minimoimista Afrikassa. Paljon on kuitenkin vielä tehtävä. Etenkin afrikkalaisen kansalaisyhteiskunnan kohdalla suurimpia haasteita on sellaisten strategioiden ja aloitteiden synnyttäminen, joilla pystytään vaikuttamaan poliittisiin, lainsäädännöllisiin ja menettelytapoja koskeviin rakenteisiin koko mantereella, sekä kansallisten ja alueellisten toimijoiden, kuten SADC:n ja NEPAD:n vetäminen mukaan prosessiin. Mariam Mayet African Centre for Biosafety mariammayet@mweb.co.za Viitteet: 1) USAID Announces international Biotech collaboration, US Department of State, June 2002 2) Esimerkiksi USAID rahoittaa African Agricultural Technology Foundationia (AATF), jota tukevat myös Rockerfeller Foundation, OECD, Monsanto, Dow Chemicals, Dupont ja Syngenta. AATF kuvataan kuitenkin ”afrikkalaisena aloitteena”, koska sitä johdetaan Nairobista käsin. Huolestuttavaa on, että AATF saattaa toimia välineenä suunnitelmassa, jonka tavoitteena on käyttää hyväksi Afrikan köyhyyttä ja kipeää tarvetta ruokaturvallisuusstrategialle ja hivuttaa siten auki markkinoita patenttien ja siementen jakamisen kautta sekä ottaa valta-asema afrikkalaisessa maatalousalan tutkimuksessa. Merkille pantavaa on, että kun GT-teollisuuden aiemmat ennustukset jäivät toteutumatta, valtavia rahasummia uhrataan nyt ns. ”toisen sukupolven” kasveihin. Nigeriassa päämajaansa pitävä International Institute for Tropical Agriculture ja sen kattojärjestö kansainvälinen maataloustutkimusohjelma CGIAR (Consultative Group for International Agricultural Research) julkistivat hiljan ”Harvest Plus Plan” –nimisen ohjelman varojen keräämiseksi toisen sukupolven GT-kasveille (maissille, maniokille ja bataatille). Kasassa on jo 100 miljoonaa dollaria, josta neljännes Bill ja Melinda Gatesin säätiöltä. Tässä vain kaksi esimerkkiä. 3) Lisätietoja: 4) Etiopia, Senegal, Kenia, Etelä-Afrikka, Burkina Faso, Nigeria, Ghana,Tansania, Kamerun, Tunisia, Mosambik, Mali, Botswana, Mauritius, Djibouti, Liberia, Uganda ja Lesotho. 5) Maita joissa ASERECA tukee tutkimusta ovat Burundi, Kongon demokraattinen tasavalta, Eritrea, Etiopia, Kenia, Madagaskar, Ruanda, Sudan, Tansania ja Uganda. 6) Morris, J. and Koch, M. Biosafety of genetically modified crops-an African perspective. AgbiotechNet 2002, Vol.4 December, ABN 102. 7) USAID launches Biotechnology Initiatives with Africa: programs foster improved regulation, research, development. March 2, 2001. . 8) Consortium to support biosafety in developing countries 9 June 2003 . 9) African biotech advisory panel in the pipeline 24 July, 2003. 10) Nämä maat ovat Algeria, Benin, Botswana, Burkina Faso, Keski-Afrikka, Comoros, Congo, Norsunluurannikko, Djibouti, Gambia, Ghana, Guinea-Bissau, Etiopia, Lesotho, Liberia, Libya, Madagaskar, Mali, Marokko, Mosambik, Niger, Nigeria, Ruanda, Senegal, Seychellit, Sierra Leone, Sudan, Swazimaa, Tansania, Togo ja Zimbabwe. 11) Tietoa projektista ja tulevista suunnitelmista löytyy osoitteesta . 12) Katso Mayet, M. August 1999 Critical Review of Exiting Legislative Framework for Genetic Engineering In South Africa Biowatch South Africa ja Mayet, M. February 2000 Srutinising the Legalities of Genetic Modification in South Africa: Food Safety, Public Participation and the Conservation and Sustainable Use of Biological Diversity. Biowatch South Africa. . 13) Pearce, F. 'UN is slipping modified food into aid' New Scientists, 19 September 2002. 14) Katso Mayet, M. Why Africa should adopt the OAU Model Law on Safety in Biotechnology .